Ophthalmolebias constancieae is also known by the scientific synonyms Cynolebias constanciae and Simpsonichthys constanciae, by the English common name Featherfin Pearlfish, and by the Finnish common name Rihmaviuhkaevä ("thread fanfin").

Nomenclature and taxonomy aside, this is a great little South American annual killie. Not the most colorful of the bunch, but the nice, more or less regular pattern of dark spots on a lighter background makes it an attractive fish.

Ophthalmolebias constanciae tunnetaan myös tieteellisillä synonyymeillä Cynolebias constanciae ja Simpsonichthys constanciae, ja on suomenkieliseltä nimeltään Rihmaviuhkaevä.

Rihmaviuhkaevä on mahtava pieni killilaji. Se ei väreiltään ole killien joukossa räikeimmästä päästä, mutta säännöllinen tummien täplien kuvio vaalealla taustalla tekee siitä kuitenkin varsin viehättävän lajin.

The fish in this photospread (except for at the very end) all hatched in mid-October 2022, and were already spawning by the beginning of December. That is at 6-7 weeks of age. A testament to how hardy and prolific this species is.

Viimeisiä kuvia lukuunottamatta kaikki kuvissa esiintyvät kalat kuoriutuivat lokakuun puolivälissä, ja ovat joulukuun alusta olleet kutupuuhissa, 6-7 viikon iässä, osoittaen lajin lisääntymistehokkuuden.

Females are generally a clearish fish, but can exhibit some yellow tint on the underside of the body, aka belly. The flanks contain the dark blotches, typical to females of many South American annuals. The back of the body is covered in a less pronounced version of the male's spots.

Naaraat ovat perusväriltään vaatimattomia, mutta joillakin yksilöillä maha voi olla kellertävä. Kyljet ovat tummatäpläiset, kuten Etelä-Amerikan kausilajien naarailla yleensä. Vartalon takaosassa on koiraan täpliä vastaavaa kuviointia, muttei yhtä selkeänä kuin koirailla.

Ophthalmolebias constanciae spawns in typical South American annual killifish fashion. Male and female dive completely into the substrate (mud in nature, peat or coco coir in the aquarium), fertilizing and depositing the eggs deep within the substrate.

Rihmaviuhkaevä kutee Etelä-Amerikan kausilajeille tyypilliseen tapaan; koiras ja naaras sukeltavat kokonaan pehmeään pohjamateriaaliin, joka luonnonympäristössä on yleensä mutaa, akvaario-olosuhteissa taas turvetta tai kookoskuitua. Sukelluksen aikana naaras laskee munat ja koiras hedelmöittää ne välittömästi. Munat jäävät syvälle pohjamutaan odottamaan vesistön kuivumista.

On first glimpse, the overall impression of this species is of a not very colorful brownish/tannish fish...

Ensivaikutelman perusteella laji ei vaikuta kovin värikkäältä, vaan lähinnä rusehtavalta...

... But in the right lighting it sparkles with shiny golds, greens and blues.

...Mutta oikeassa valossa se kimmeltää kullan, vihreän ja sinisen sävyjä.

Both the English and the Finnish common names (see above) refer to the long threadlike extensions of the male dorsal and anal fins. These develop and get longer with age and size. While an attractive feature of this species, many other South American annual killies possess similar (and even more impressive) such extensions. Making the common names not so specifically descriptive, after all.

Lajin sekä englannin- että suomenkieliset nimet (ks. yllä) viittaavat pitkiin, rihmamaisiin pidentymiin koiraan selkä- ja vatsaevässä. Nämä pidentymät kehittyvät ja kasvavat kalan iän ja koon myötä. Tämä ei kuitenkaan ole yksin tämän lajin tunnuspiirre - useilla muillakin Etelä-Amerikan kausilajeilla on evissä vastaavia, ja huomattavasti isompiakin pidentymiä, joten nimityksenä "Rihmaviuhkaevä" ei ole lajia erityisen hyvin kuvaava.

O. constanciae is also not difficult to feed, accepting live, frozen and dry food. They seem particularly fond of (slightly ground) freeze-dried daphnia. This generation (Oct-Dec 2022) does not seem to take frozen food very easily, except for cyclops. I had less problem with previous generations. Perhaps they still need time to learn, perhaps it's because I switched brands, or perhaps it's just (maybe like in humans) a quirk of this particular generation.

Rihmaviuhkaevän ruokkiminen ei ole hankalaa, se kelpuuttaa ruoaksi niin elävän, pakastetun kuin kuivaruoankin. Ne pitävät erityisesti pakastekuivatusta daphniasta, hieman hienonnettuna. Tänä syksynä syntynyt sukupolvi ei vaikuta syövän pakasteita kovin helposti, lukuunottamatta kyklooppeja. Aiemmat sukupolvet olivat vähemmän nirsoja. Kenties nämä nuoret kalat vielä opettelevat, mikä on syötävää, tai sitten ne hyväksyvät vain tietyn brändin pakasteita, tai sitten kyseessä on vain tämän sukupolven oikku - aivan kuten ihmisilläkin joissain asioissa.

Ophthalmolebias constanciae was described in 1942 by American ichthyologist and killifish legend George Sprague Myers (who also described the neon tetra and many other popular non-killie aquarium fishes). The type locality - a "water hole for cattle, 10 miles north of Cabo Frio, State of Rio de Janeiro, Brazil" - demonstrates the sort of habitat that this species survives and thrives in. O. constanciae inhabits exposed temporary pools in the coastal plains near the mouth of the São João river, where it flows to the Atlantic Ocean.

In total, the species' area of occupancy is 8 square kilometres - divided between the district of Barra de São João, in the municipality of Casimiro de Abreu, and the neighboring municipality of Rio das Ostras. However, nowadays, the species is found in only very few locations within that area. Pollution and ever expanding urbanization have destroyed most of its habitat. It is considered critically endangered by the IUCN.

Rihmaviuhkaevän kuvasi tieteelle vuonna 1942 amerikkalainen kalatieteilijä ja killilegenda George Sprague Myers, joka muuten vastasi myös neontetran ja monen muunkin akvaariosta tutun kalan lajimäärittelystä. Tyypilliseksi sijainniksi ilmoitettu - "Karjan juomakuoppa, 10 mailia pohjoiseen Cabo Friosta, Rio de Janeiron osavaltio, Brasilia" - kuvaa hyvin lajin tyypillistä elinympäristöä, jossa laji selvisi ja menestyi sukupolvesta toiseen. Rihmaviuhkaevä asuttaa  kausittaisia lampia ja altaita São João -joen suiston lähistöllä, josta joki virtaa Atlanttiin.

Kokonaisuudessaan lajin luontainen levinneisyysalue on noin kahdeksan neliökilometrin kokoinen, ja se jakautuu Barra de São Joãon alueen, Casimiro de Abreun kunnan ja naapurikunnan Rio das Ostrasin alueille. Nykyään lajia löytyy enää vain muutamasta paikasta tällä alueella. Saastuminen ja jatkuvasti laajentuva kaupungistuminen ovat tuhonneet suurimman osan sen elinympäristöistä. IUCN luokittelee lajin äärimmäisen uhanalaiseksi.

Finally, some photos from the species profile, taken in November 2019.

Lopuksi muutamia kuvia marraskuulta 2019 lajiprofiilista.